Uusi-Seelantilainen viljelijä etsii tukia erilaisella linssillä

A $12-billion “assistance package” to American farmers sounds like a great deal, ainakin vastaanottajille: kertaluonteinen maksu, jonka tarkoituksena on lievittää kauppasodan ja alhaisten hyödykkeiden hintojen aiheuttamia kärsimyksiä, Valkoisesta talosta, joka haluaa vilpittömästi auttaa.

Minulla on erilainen näkökulma. Uuden-Seelannin viljelijänä, joka sai kerran valtion tukia ja menetti ne sitten, Puhun kokemuksesta, kun sanon, että maatalouden menestys on paljon parempi, kun hallitukset pysyvät liiketoiminnan ulkopuolella ja antavat meille kasvattaa ruokamme häiritsemättä.

The federal assistance package is in fact a devil’s bargain: Se tuottaisi lyhytaikaisia ​​etuja, mutta myös aiheuttaisi pitkäaikaisia ​​ongelmia amerikkalaisille viljelijöille.

Kun minusta tuli viljelijä 1980-luvulla, Uusi-Seelanti tuki maataloutta niin kuin monet hallitukset tekevät. Sen sijaan, että annamme meidän toimia vapailla markkinoilla, se maksoi meille tukia lampaistamme, villa-, meijeri, ja naudanlihaa.

Sitten uusi hallitus tuli valtaan. Se katsoi viljelijöitä joukkona etuoikeutettuja, varakkaat maanomistajat. We didn’t know it, mutta vetäessämme rikkakasveja pelloilta ja puhdistamalla sianpuuja, we had become New Zealand’s landed gentry.

Joten hallitus otti pois tukimme. It didn’t just reduce them. It didn’t phase them out over a stretch of time. Se pyyhki heidät kaikki kerralla. Se katkaisi meidät kylmä kalkkuna.

I won’t pretend that it was easy. Itse asiassa, näiden tukien poistaminen vaarantaa maatilamme.

Viljelijät protestoivat kaupungeissa. Eteläsaarella, missä tilamme sijaitsevat, Jotkut heistä teurasivat lampaita kaduilla. He esittivät dramaattisen poliittisen huomautuksen, mutta he toimivat myös taloudellisen edun vuoksi. Tukien menettämisen kanssa, monet eläimet olivat arvokkaampia kuolleita kuin elossa. Kun viljelijät lähettivät heidät jalostukseen, they didn’t earn payments in return. Sen sijaan, he saivat laskuja.

It sounds perverse—and indeed it was. But that’s what happens when governments pay subsidies. Ne pilaavat markkinat ja rakentavat huonoja kannustimia talousjärjestelmiin.

I didn’t participate in those protests. Olin liian kiireinen yrittäessään pelastaa maatilamme. Useiden vuosien ajan, Vietimme niin vähän kuin mahdollista. Teimme melkein mitään pääoman parannuksia. We’ve always kept a vegetable garden, mutta tuolloin siitä tuli pelastusköysi. The garden wasn’t a hobby, mutta ruoan lähde. Tämä koski selviytymistä.

Tukimme poistanut hallitus oli toiminut huolimatta. It didn’t mind watching farmers fail—and many did fail, johtuen taloudellisten tukien menetyksestä yhdistettynä korkeisiin korkoihin, alhaiset maanhinnat, ja muut tekijät. Kun hallitus tarjosi maksaa joillekin viljelijöille maataloudesta poistumisesta, Erät suostuivat menemään ja tunsivat helpotusta.

Ironista on, että vaikka tukien poistaminen alkoi eräänlaisena poliittisena rangaistuksena, se päätyi maanviljelijöiden pitkäaikaiseksi siunaukseksi. Olemme käyneet läpi vaikean sopeutumiskauden, mutta syntyimme siitä vahvemmaksi kuin koskaan.

Perheeni keskittyi maatilamme. Kun edessämme oli vaikea valinta, meillä oli yhtäkkiä joustavuus tehdä päätöksiä, jotka perustuvat muuhun kuin hyviin maatalouden ja liiketoiminnan käytäntöihin. Meistä tuli häikäilemättä tehokkaita, mikä on toinen tapa sanoa, että meistä tuli todella hyviä tekemisissämme.

Paransimme myös kykyämme vastustaa maataloutta vahingoittavia säädöksiä. Tuet antavat poliitikkoille mahdollisuuden, Kuka voi uhkaa katkaista tuen, jos viljelijät kieltäytyvät hyväksymästä uusia valvontamuotoja. Ilman tukia, meillä on enemmän vapautta ratkaista ongelmia luovuuden ja innovaatioiden kautta kuin hallituksen komento- ja valvontaimpulsseilla.

Maana, Uusi-Seelanti sai etua maailmantaloudessa. Kun teemme kauppasopimuksia tai siirrämme tapauksia Maailman kauppajärjestölle, we’re always in a strong position because our negotiators and diplomats don’t have to explain away market-distorting policies. Tänään, viemme enemmän kuin koskaan ennen.

Joten amerikkalaisten viljelijöiden pitäisi hyväksyä $12 miljardi moniste? That’s for them to decide. Mutta jos Uuden-Seelannin hallitukseni tekisi samanlaisen ehdotuksen, I’d feel a flicker of temptation and then reflect upon what I’ve learned from a lifetime in agriculture and come to my senses. Vastaukseni olisi yksinkertainen: Ei kiitos.